Lahtelaiset aikuiset kävivät rippikoulun ja vaihtoivat kirkkokuntaa – "Aloin ajatella, että miksen minäkin voisi olla luterilainen"
Aikuisrippikoulu tuotti uusia löytöjä, voimia ja virkistystä, kuvailee Elena Kozurina. "Koen, että kirkko ja Jumala ovat minun kanssani." Vieressä Rauno Sisso. Kuva: Kaisa Kokko
Teidät on kastettu tähän uskoon ja olette saaneet sen mukaista opetusta. Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne, kysyi pappi Kai Henttonen lokakuisena sunnuntaina Siikaniemen leirikeskuksessa.
– Tahdon, vastasivat lahtelaiset Elena Kozurina ja Rauno Sisso konfirmaatiomessun kaavan mukaisesti. Messun jälkeen heitä onniteltiin. Juhlakahvitkin nautittiin.
Yleensä ripille päästään 15-kesäisenä, mutta Kozurina ja Sisso konfirmoitiin aikuisrippikoulun päätteeksi. Sen myötä he liittyivät evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi.
– Näistä hetkistä olen todella kiitollinen, Kozurina kertoo.
– Kai Henttonen oli hyvä vetäjä, Sisso kehuu.
Molemmat rippikoululaiset on lapsena kastettu ortodoksisen kirkon jäseniksi. Siksi kristillistä kastetta ei tarvittu. Sisso kertoo, että myös ortodoksinuoret käyvät rippikoulun, ja hänkin kävi sen iltakouluna vuonna 1959 Kiuruvedellä. Sisson perhe oli alun perin kotoisin luovutetun Karjalan ortodoksialueelta.
Elena Kozurinalla puolestaan on inkeriläiset sukujuuret. Hän kertoo, että lapsuuden kotikylässä asui sekä ortodokseja että luterilaisia.
Luterilaisuus oli molemmille ennestään tuttua perhesiteiden vuoksi, ja kumpikin oli harkinnut päätöstään pidemmän aikaa. Kozurinan puoliso ja anoppi kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja sunnuntaimessut olivat tulleet tutuiksi myös puolison iäkkään mummon välityksellä.
– Aloin ajatella, että miksen minäkin voisi olla luterilainen. Jumala on meillä sama, hän sanoo.
Myös Rauno Sisson puoliso on luterilainen.
– Olemme olleet naimisissa 56 vuotta ja käyneet toistemme kirkoissa, eikä siitä koskaan ole tullut meille skismaa, hän kertoo.
Ennen viikonlopun mittaista rippileiriä Kozurina ja Sisso tutustuivat luterilaiseen seurakuntaelämään käymällä messuissa. He valmistautuivat rippikouluun myös lukemalla etukäteen Luukkaan evankeliumin ja Katekismuksen.
– Joskus tuli vastaan fraaseja, joita on vaikea kääntää. Minulla oli apuna Uusi testamentti, jossa on mukana venäjänkielinen käännös, Kozurina kertoo.
Rippileirillä keskusteltiin yhdessä eri teemoista, osallistuttiin hiljaisuuskävelyyn luonnossa ja virkistäydyttiin pelaamalla mölkkyä.
– Meillä oli neljä isosta, jotka olivat mukana keskusteluissa ja tunnelmaa nostattamassa, Sisso kertoo.
Molemmat kuvaavat kirkkokunnan vaihtamista suureksi askeleeksi, mutta koska luterilaisuuden harjoittaminen oli jo perheenjäsenten kautta tullut tutuksi, muutos tuntuu luonnolliselta.
Kozurina kuvailee rippikoulun tuottaneen uusia löytöjä, voimia ja virkistystä.
– Tästä on hyvä jatkaa. Koen, että kirkko ja Jumala ovat minun kanssani.