Tei­dät on kas­tet­tu tä­hän us­koon ja olet­te saa­neet sen mu­kais­ta ope­tus­ta. Tah­dot­te­ko Ju­ma­lan ar­mon avul­la osoit­taa tä­män us­kon elä­mäs­sän­ne, ky­syi pap­pi Kai Hent­to­nen lo­ka­kui­se­na sun­nun­tai­na Sii­ka­nie­men lei­ri­kes­kuk­ses­sa.

– Tah­don, vas­ta­si­vat lah­te­lai­set Ele­na Ko­zu­ri­na ja Rau­no Sis­so kon­fir­maa­ti­o­mes­sun kaa­van mu­kai­ses­ti. Mes­sun jäl­keen hei­tä on­ni­tel­tiin. Juh­la­kah­vit­kin nau­tit­tiin.

Yleen­sä ri­pil­le pääs­tään 15-ke­säi­se­nä, mut­ta Ko­zu­ri­na ja Sis­so kon­fir­moi­tiin ai­kuis­rip­pi­kou­lun päät­teek­si. Sen myö­tä he liit­tyi­vät evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon jä­se­nik­si.

– Näis­tä het­kis­tä olen to­del­la kii­tol­li­nen, Ko­zu­ri­na ker­too.

– Kai Hent­to­nen oli hyvä ve­tä­jä, Sis­so ke­huu.

Mo­lem­mat rip­pi­kou­lu­lai­set on lap­se­na kas­tet­tu or­to­dok­si­sen kir­kon jä­se­nik­si. Sik­si kris­til­lis­tä kas­tet­ta ei tar­vit­tu. Sis­so ker­too, et­tä myös or­to­dok­si­nuo­ret käy­vät rip­pi­kou­lun, ja hän­kin kävi sen il­ta­kou­lu­na vuon­na 1959 Kiu­ru­ve­del­lä. Sis­son per­he oli alun pe­rin ko­toi­sin luo­vu­te­tun Kar­ja­lan or­to­dok­si­a­lu­eel­ta.

Ele­na Ko­zu­ri­nal­la puo­les­taan on in­ke­ri­läi­set su­ku­juu­ret. Hän ker­too, et­tä lap­suu­den ko­ti­ky­läs­sä asui sekä or­to­dok­se­ja et­tä lu­te­ri­lai­sia.

Lu­te­ri­lai­suus oli mo­lem­mil­le en­nes­tään tut­tua per­he­si­tei­den vuok­si, ja kum­pi­kin oli har­kin­nut pää­tös­tään pi­dem­män ai­kaa. Ko­zu­ri­nan puo­li­so ja anop­pi kuu­lu­vat evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen kirk­koon, ja sun­nun­tai­mes­sut oli­vat tul­leet tu­tuik­si myös puo­li­son iäk­kään mum­mon vä­li­tyk­sel­lä.

– Aloin aja­tel­la, et­tä mik­sen mi­nä­kin voi­si ol­la lu­te­ri­lai­nen. Ju­ma­la on meil­lä sama, hän sa­noo.

Myös Rau­no Sis­son puo­li­so on lu­te­ri­lai­nen.

– Olem­me ol­leet nai­mi­sis­sa 56 vuot­ta ja käy­neet tois­tem­me kir­kois­sa, ei­kä sii­tä kos­kaan ole tul­lut meil­le skis­maa, hän ker­too.

En­nen vii­kon­lo­pun mit­tais­ta rip­pi­lei­riä Ko­zu­ri­na ja Sis­so tu­tus­tui­vat lu­te­ri­lai­seen seu­ra­kun­ta­e­lä­mään käy­mäl­lä mes­suis­sa. He val­mis­tau­tui­vat rip­pi­kou­luun myös lu­ke­mal­la etu­kä­teen Luuk­kaan evan­ke­liu­min ja Ka­te­kis­muk­sen.

– Jos­kus tuli vas­taan fraa­se­ja, joi­ta on vai­kea kään­tää. Mi­nul­la oli apu­na Uu­si tes­ta­ment­ti, jos­sa on mu­ka­na ve­nä­jän­kie­li­nen kään­nös, Ko­zu­ri­na ker­too.

Rip­pi­lei­ril­lä kes­kus­tel­tiin yh­des­sä eri tee­mois­ta, osal­lis­tut­tiin hil­jai­suus­kä­ve­lyyn luon­nos­sa ja vir­kis­täy­dyt­tiin pe­laa­mal­la mölk­kyä.

– Meil­lä oli nel­jä isos­ta, jot­ka oli­vat mu­ka­na kes­kus­te­luis­sa ja tun­nel­maa nos­tat­ta­mas­sa, Sis­so ker­too.

Mo­lem­mat ku­vaa­vat kirk­ko­kun­nan vaih­ta­mis­ta suu­rek­si as­ke­leek­si, mut­ta kos­ka lu­te­ri­lai­suu­den har­joit­ta­mi­nen oli jo per­heen­jä­sen­ten kaut­ta tul­lut tu­tuk­si, muu­tos tun­tuu luon­nol­li­sel­ta.

Ko­zu­ri­na ku­vai­lee rip­pi­kou­lun tuot­ta­neen uu­sia löy­tö­jä, voi­mia ja vir­kis­tys­tä.

– Täs­tä on hyvä jat­kaa. Koen, et­tä kirk­ko ja Ju­ma­la ovat mi­nun kans­sa­ni.