Mik­si toi­set us­ko­vat ja toi­set ei­vät? Mik­si kris­til­li­nen ju­lis­tus vai­kut­taa ih­mi­siin niin eri ta­voin?

Ai­het­ta poh­ti Lä­he­ty­syh­dis­tys Kyl­vä­jän Lä­he­tyk­sen ke­sä­päi­vil­lä pro­fes­so­ri Miik­ka Ruo­ka­nen. Ruo­ka­nen on te­o­lo­gi­an ja fi­lo­so­fi­an toh­to­ri sekä dog­ma­tii­kan eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri Hel­sin­gin yli­o­pis­ton te­o­lo­gi­ses­ta tie­de­kun­nas­ta.

Hän val­mis­te­lee pa­rai­kaa kir­jaa, joka kä­sit­te­lee us­kon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­he­rin ja hu­ma­nis­ti Eras­mus Rot­ter­da­mi­lai­sen 1520-lu­vul­la käy­mää op­pi­kiis­taa ar­mos­ta.

Eras­mus (1467–1536) oli joi­ta­kin vuo­sia Lut­he­ria (1483–1546) van­hem­pi. Edel­li­nen am­men­si ajat­te­luun­sa muun mu­as­sa Ox­for­din, Pa­rii­sin ja Bo­log­nan tie­de­maa­il­mas­ta. Mo­lem­mil­la oli kriit­ti­siä nä­ke­myk­siä suh­tees­sa ka­to­li­seen te­o­lo­gi­aan.

– Eras­mus ve­to­si Ju­ma­lan oi­keu­den­mu­kai­suu­teen ja piti kiin­ni ih­mi­sen mi­ni­maa­li­ses­ta tah­don va­pau­des­ta. Tä­hän pe­rus­tuu ih­mis­ten oma vas­tuu, Ruo­ka­nen erit­te­li.

Lut­her puo­les­taan kiel­si tyys­tin ih­mi­sen osuu­den.

– Lut­her piti ih­mis­tä vah­vas­ti epä­us­kon, it­se­rak­kau­den ja pa­huu­den or­juut­ta­ma­na. Ih­mi­nen ei voi edes toi­voa va­pau­tu­mis­taan, jol­lei Pyhä Hen­ki en­sin kos­ke­ta hä­nen si­sin­tään, sy­dän­tään ja miel­tään.

Mo­lem­mat oli­vat op­pi­nei­ta ja pyr­ki­vät uu­dis­ta­maan kirk­koa.

– Pe­ru­si­dea oli kui­ten­kin eri­lai­nen: sii­nä mis­sä Eras­mus täh­tä­si kir­kon ja kris­tit­ty­jen mo­raa­li­seen uu­dis­tu­mi­seen, Lut­her ko­ros­ti elä­vää us­koa.

Ruo­ka­nen huo­maut­taa, et­tä Lut­her ei ol­lut aja­tuk­si­neen yk­sin. Ar­vos­tel­les­saan Eras­muk­sen nä­ke­myk­siä Lut­her no­jau­tui ai­na kirk­koi­sä Au­gus­ti­nuk­seen (354–430), län­ti­sen te­o­lo­gi­an suu­rim­paan auk­to­ri­teet­tiin.

Ruo­ka­sen mu­kaan Eras­mus edus­ti myö­häis­kes­ki­a­jan ka­to­li­suu­den jär­ki­pe­räis­tä ar­mon ide­aa: sil­tä joka te­kee voi­ta­van­sa, ei Ju­ma­la kiel­lä ar­mo­aan.

– Lut­he­rin mie­les­tä ih­mi­nen ei kui­ten­kaan voi it­se va­li­ta va­pau­tu­mis­taan syn­nis­tä. Pe­las­tu­mi­nen ei si­ten rii­pu psyyk­ki­ses­tä ka­pa­si­tee­tis­ta, vaan se pe­rus­tuu yk­sin ar­moon. Lut­he­rin te­o­lo­gi­an yk­si tar­koi­tus oli nöy­ryyt­tää hen­gel­li­ses­ti sa­la­yl­pe­ää kris­tit­tyä. Täl­lai­nen Eras­mus­kin hä­nen mie­les­tään eh­kä oli.

Ky­sy­myk­seen, mik­si jot­kut us­ko­vat ja toi­set ei­vät, ei Ruo­ka­sen mie­les­tä ole tyy­dyt­tä­vää vas­taus­ta.

– Me em­me tun­ne Ju­ma­lan miel­tä; jos tun­ti­sim­me, oli­sim­me it­se ju­ma­lia.

Se, et­tä ih­mi­sel­lä ei ole va­paa­ta rat­kai­su­val­taa suh­tees­sa Ju­ma­laan, ei kui­ten­kaan Ruo­ka­sen mie­les­tä tar­koi­ta sitä, et­tei­kö ih­mis­tä voi­si haas­taa kään­ty­myk­seen.

– Ju­ma­la toi­mii omal­la sa­la­tul­la ta­val­laan.

Miik­ka Ruo­ka­nen jäi Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta eläk­keel­le 2019. Hän jat­kaa lu­en­noi­mis­ta Kii­nas­sa Nan­jin­gin te­o­lo­gi­sen yli­o­pis­ton pro­fes­so­ri­na.

Ruo­ka­nen on osal­lis­tu­nut ak­tii­vi­ses­ti evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon kes­kus­te­luun. Hä­net muis­te­taan muun mu­as­sa vuo­den 2010 eh­dok­kuu­des­taan ark­ki­piis­pan teh­tä­vään.

Esi­tys­tä kuun­te­li Vie­ru­mä­en Count­ry Clu­bil­la sa­lin­täy­tei­nen ylei­sö.