Saattohoidon vapaaehtoinen kannustaa muita auttamaan – Pertti Unelius: "Kannattaisi kuvittelemisen sijaan kokeilla"
Sairaaloihin, palvelutaloihin ja kotihoitoon tarvitaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Ikänsä vapaaehtoisena toiminut Pertti Unelius sanoo, että lähimmäisen palveleminen antaa enemmän kuin ottaa.
Pertti Unelius on kolunnut vapaaehtoisena esimerkiksi neljät MM-hiihdot. Viimeiset vuodet hän on tehnyt vapaaehtoistyötä Salpausselän kuntoutussairaala Jalmarissa. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Lahtelainen Pertti Unelius, 75, on tehnyt vapaaehtoistyötä koko aikuisikänsä. Hän on työskennellyt seitsemällä vuosikymmenellä Lahden Hiihtoseuran mäkihyppypuolella ja toimi pitkään myös Meripelastusseurassa, jossa kipparoi pelastusaluksia, Kuuttia ja Teemu Hiltusta, Vesijärvellä ja Päijänteellä.
– Hiihtoseurassa aloitin 1969. Olin 30 vuotta mäkihyppääjien lähettäjänä. Lopetin huipulla lääkärin määräyksestä, mutta kuulun edelleen montturyhmään, sanoo neljät MM-hiihdot vapaaehtoisena kolunnut Unelius.
Viimeiset vuodet Unelius on tehnyt vapaaehtoistyötä Salpausselän kuntoutussairaala Jalmarissa Lahden Jalkarannassa.
– Aloitin ulkoiluttamalla osasto 20:n potilaita. Sitten kävin kurssin, jonka jälkeen olen toiminut saattohoidon vapaaehtoisena. Olen käynyt sairaalassa laulamassakin.
Kuolevien kohtaamisen voisi kuvitella olevan raskasta, mutta Unelius sanoo, että kannattaisi kuvittelemisen sijaan kokeilla.
– Saattohoidossa pyritään tekemään kuolevan olo mahdollisimman hyväksi. Se näkyy kaikessa. Hoitajat ovat todella ystävällisiä. Osastolla on todella miellyttävä ilmapiiri.
Unelius saattaa vierailla osastolla useita kertoja viikossa.
– Saattohoidossa voi käydä vaikka päivittäin, kun sinulle on osoitettu potilas.
Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella.
– Kuoleva päättää, mistä puhutaan. Harvoin puhutaan sairaudesta. Usein käydään läpi elettyä elämää ihan nuoruudesta lähtien.
Vapaaehtoisen ei pidä ottaa kuolevan suruja kannettavakseen.
– Synkimmät tunteet täytyy pystyä pyyhkimään mielestä. Ihan hyvin se on onnistunut. Potilailta saa enemmän kuin sinne antaa. Se on kiistaton totuus.
Sairaalavapaaehtoiseksi Pertti Uneliuksen houkutteli Niina Jaakkola.
– Niina toimii Jalmarissa farmaseuttina. Tunnen hänet purjehduspiireistä. Niina sanoi minulle, että olisin hyvä vapaaehtoinen.
Jaakkola pyysi Uneliuksen Jalmariin syömään osastonhoitajien kanssa.
– Syödessämme hän kysyi, millä osastolla tarvitaan apua potilaiden ulkoilutukseen. Osasto 20 tarvitsi ulkoiluttajaa, ja niin minä aloin työnnellä “Leksan” kanssa pyörätuolipotilaita.
Leksa on Leo Lintula, Uneliuksen vanha naapuri Jalkarannasta.
– Leksan kanssa on tehty monenlaista. Hän houkutteli minut purkamaan Kemijärven paperitehdasta ja minä hänet sairaalaan vapaaehtoiseksi.
Lahden seurakuntien ja Päijät-Soten vapaaehtoiskoulutus alkaa ensi kuussa. Unelius rohkaisee ihmisiä tarttumaan haasteeseen, joka tuo elämään sisältöä ja merkitystä.
– Kaikki työhön kelpaavat, jotka pystyvät vieraan ihmisen kanssa keskustelemaan. Aikaa tietysti pitää olla. Saattohoidossa ei voi kiirehtiä. Käynti ottaa sen verran aikaa kuin ottaa, Unelius sanoo.
Saattohoidon lisäksi vapaaehtoisia tarvitaan vanhusten seuraksi ja ulkoiluttajiksi palvelutaloihin ja kotihoitoon, saattajiksi lääkärikäynneille sekä kaveriksi kirkkoon tai teatteriin.
Vapaaehtoiset ovat potilaita ja vanhuksia varten. He eivät tee hoitohenkilökunnan töitä tai esimerkiksi siivoa.
Lahden seurakuntien sairaalasielunhoidon ja Päijät-Soten järjestämä vapaaehtoiskoulutus alkaa 8. helmikuuta koronarajoitukset huomioon ottaen. Tiedustelut ja ilmoittautuminen tammikuun loppuun mennessä: Irma Lamppu, irma.lamppu@phhyky.fi, p. 044 482 0227 tai Ville Hakulinen, ville.hakulinen@evl.fi, p. 044 719 1530.