Lä­he­tys­työn muu­tok­sia ja tu­le­vai­suut­ta poh­dit­tiin Lä­he­tyk­sen ke­sä­päi­vil­lä lau­an­tai­na Vie­ru­mä­el­lä.

– Meil­lä on kak­si vaih­to­eh­toa. Toi­nen on se, et­tä opim­me pu­hu­maan nuor­ten ai­kuis­ten kie­lel­lä ja kuun­te­le­maan hei­dän aja­tuk­si­aan. Toi­nen on se, et­tä saam­me val­mis­tau­tua ko­ti­mai­sen lä­he­tys­työn saat­to­hoi­toon, sa­noi pap­pi ja kir­jai­li­ja Erk­ki Jo­ki­nen.

Jo­ki­sen mie­les­tä uu­den ja van­ha su­ku­pol­ven maa­il­man­ku­vas­sa on yk­si sel­keä ja po­si­tii­vi­nen ero.

– En­nen me kris­ti­tyt ha­lu­sim­me erot­tua muis­ta niin, et­tä muut elä­vät täs­sä maa­il­mas­sa ja hei­dän pi­täi­si tul­la mei­dän maa­il­maam­me. Olen iloin­nut, et­tä nuo­ris­sa nä­kyy, et­tä hei­dät on lä­he­tet­ty tä­hän maa­il­maan. He elä­vät täs­sä maa­il­mas­sa mui­den jou­kos­sa.

Nuo­ri ai­kui­nen Sara Mä­ki­nen ker­toi, et­tä lä­he­tys­työ "vie Jee­suk­sen seu­raa­mi­sen uu­del­le ta­sol­le". 

– Lä­he­tys­työ tuo elä­mää­ni elä­vää us­koa ja sel­lais­ta elä­mää, jota ei oi­kein muu­ten löy­dä. Point­ti on yk­sin­ker­tai­nen kuu­li­ai­suus. Mi­hin mei­dät kut­su­taan, sin­ne me me­nem­me. Se te­kee elä­mäs­tä yk­sin­ker­tais­ta.

Mä­ki­nen opis­ke­lee ke­hi­tys­maa­tut­ki­mus­ta Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Hä­nen mu­kaan­sa ke­hi­ty­syh­teis­työl­lä ja lä­he­tys­työl­lä on pal­jon yh­teis­tä.

– On se­ku­laa­re­ja jär­jes­tö­jä, jot­ka te­ke­vät pal­jon tär­ke­ää työ­tä. Lä­he­tys­työs­sä sen li­säk­si an­nam­me myös va­paut­ta ja rau­haa, jota tämä maa­il­ma ei voi tar­jo­ta. Li­säk­si sii­nä on mu­ka­na toi­vo ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä.

Mä­ki­nen myös huo­maut­ti, et­tä lä­he­tys­työ­tä ei voi oi­kein läh­teä yk­sin te­ke­mään.

– Sitä teh­dään yh­des­sä. Kan­nus­ta­mi­nen ja tuki on tär­ke­ää.

Nuo­ri ai­kui­nen Vil­le Lai­ne ker­toi ole­van­sa kiin­nos­tu­nut lä­he­tys­työ­hön läh­te­mi­ses­tä saa­vut­ta­mat­to­mien pa­riin.

– Mi­nua on häi­rin­nyt lap­ses­ta saak­ka, et­tä mitä ta­pah­tuu niil­le, jot­ka ei­vät kos­kaan saa tie­tää Jee­suk­ses­ta. Ny­kyi­sin se ei kui­ten­kaan häi­rit­se niin pal­jon ja olen op­pi­nut hy­väk­sy­mään sen, et­tä kaik­kia Ju­ma­lan suun­ni­tel­mia ei tar­vit­se tie­tää.

Lä­he­tys­työ­tä muut­taa myös di­as­po­ra­työ eli ko­ti­seu­dul­taan liik­keel­lä ole­vien ih­mis­ten pa­ris­sa teh­tä­vä lä­he­tys­työ.

– Lä­he­tys­työ ei ole­kaan enää ai­na sitä, et­tä meil­lä on val­mis kirk­ko jos­sain maas­sa. Täs­sä uu­des­sa lä­he­tys­työs­sä ei ole ole­mas­sa mi­tään ra­ken­tei­ta. Liik­keel­lä ole­via ih­mi­siä on Eu­roo­pas­sa­kin pal­jon, sa­noi Lä­he­ty­syh­dis­tys Kyl­vä­jän ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö Juri Veik­ko­la.

Ai­em­min di­as­po­ra­työ­tä kut­sut­tiin pa­ko­lais­työk­si. Sen eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja Ta­ne­li Sky­tän mu­kaan täl­lä tie­toi­sel­la muu­tok­sel­la väl­ty­tään ih­mis­ten mää­rit­te­lyl­tä hei­dän sta­tuk­sen­sa mu­kaan.

– Työs­ken­te­lem­me en­nen kaik­kea ih­mis­ten kans­sa. Ih­mi­siä on liik­keel­le eri­lai­sis­ta syis­tä, ei vain pa­ko­lai­si­na. Pa­ko­lais-ter­mi stig­ma­ti­soi tur­haan ih­mi­siä. Li­säk­si pa­ko­lais­työ miel­le­tään en­si­si­jai­ses­ti hu­ma­ni­tää­ri­sek­si työk­si. Di­as­po­ra­työ on ylei­ses­ti käy­tös­sä kan­sain­vä­li­sis­sä yh­teyk­sis­sä.

Di­as­po­ra­työ­tä on teh­ty ja teh­dään esi­mer­kik­si Krei­kas­sa, jos­sa pa­ko­lai­saal­to on ol­lut vii­me vuo­si­na val­ta­va. Sen ai­ka­na on en­si­si­jai­ses­ti tar­jot­tu hu­ma­ni­tää­ris­tä apua eli esi­mer­kik­si ruo­kaa ja vaat­tei­ta, min­kä li­säk­si on tar­jot­tu mah­dol­li­suus myös kuul­la kris­ti­nus­kos­ta. Työ­tä teh­neet Mik­ko ja Lii­sa Pu­ha­lai­nen ker­toi­vat, et­tä yli puo­let avun­saa­neis­ta ha­lu­si­vat osal­lis­tua myös sii­hen.

– Osal­lis­tu­mi­nen oli täy­sin va­paa­eh­tois­ta. Oli­si ol­lut mo­raa­li­ton­ta pa­kot­taa kuun­te­le­maan Jee­suk­ses­ta, Lii­sa Pu­ha­lai­nen sa­noi.

Esi­tyk­siä kuun­te­li Vie­ru­mä­en Count­ry Clu­bil­la sa­lin­täy­tei­nen ylei­sö. Lä­he­tyk­sen ke­sä­päi­vät päät­ty­vät lau­an­tai­na klo 20.