"Välillä vaivun syvään epätoivoon ja välillä nousee kapinahenki" – Hyvätuloinen Virpi Hyttinen joutui köyhyysloukkuun
Lahden seurakuntien diakonian teemaillassa keskusteltiin elinkustannusten nousun vaikutuksista tavallisen lahtelaisen elämään. Köyhyysongelman ratkaisussa arvot nousivat keskiöön.
Kokemusasiantuntija Virpi Hyttinen kertoi köyhyydestä diakonian teemaillassa Lahden seurakuntien Marian kammarilla torstai-iltana. Hyttistä haastatteli diakoniatyöntekijä Kirsi Simpanen. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen
– Ei ole varaa mihinkään sosiaaliseen elämään. Kun ihmiset kutsuvat jonnekin, ei ole varaa lähteä syömään, leffaan eikä harrastuksiin. Viimeiset harrastukset olen joutunut jättämään pois. Silmälasien hankkimisessa saa tapella Kela–sossu-linjalla.
Näin Virpi Hyttinen kertoi köyhyyden kokemuksistaan Lahden seurakuntien diakonian teemaillassa, jossa keskusteltiin elinkustannusten nousun vaikutuksista tavallisen lahtelaisen elämään.
Hyttinen sanoi olleensa aiemmin erittäin hyvätuloinen, 6 000–10 000 euron kuukausipalkalla, mutta eläneensä jo yli 10 vuotta toimeentulotuella. Tipahtaminen työelämästä tapahtui sairastumisen myötä.
– Joka ikinen ihminen voi tippua nollatuloille. Ei se ole niin, että köyhä on itse aiheuttanut sen. Olen ollut työkyvyttömänä toistakymmentä vuotta, Hyttinen muistutti.
Hän kertoi myös, ettei häntä ole päästetty eläkkeelle.
– Minun halutaan roikkuvan työttömyyskortistossa, vaikka kukaan ei anna minulle töitä.
Kun ruuan hinta lähti nousuun, Hyttinen huomasi, ettei kaikkea enää voikaan ostaa kuten ennen.
– Aloin etsiä halvempia vaihtoehtoja ja punalappuisia tuotteita, mutta pakastinkin sanoi itsensä irti. Haluaisin syödä terveellisesti, mutta on se aika vaikeaa näillä hinnoilla, kun muutkin kustannukset kuin ruuan hinta on noussut. Välillä vaivun syvään epätoivoon ja välillä nousee kapinahenki.
Köyhyyden asiantuntijoille Hyttisen kaltainen tarina on tuttu. Paneelikeskusteluun osallistunut sosiaalialan osaamiskeskus Verson erityisasiantuntija Tuula Carrol kertoi, että köyhyyden taustalla on yleensä pitkäaikaistyöttömyys, sairaus tai jokin kriisi.
THL:n eläkkeellä oleva köyhyystutkija Jouko Karjalainen toi esille, että pitkittynyt köyhyys kaksinkertaistui Suomessa 1990-luvulta vuoteen 2015.
– Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt 30 000 kotitaloudella viimeisen vuoden aikana. Valitettavasti käänne vielä huonompaan on mahdollinen suunnitteilla olevien perusturvan leikkausten vuoksi. Ne tulevat lisäämään köyhyyttä ja tuloeroja, Karjalainen sanoi.
THL:n eläkkeellä oleva köyhyystutkija Jouko Karjalainen totesi, että ilmastonmuutokseen on vastattava niin, ettei se lisää eriarvoisuutta. Vieressä paneelikeskusteluun osallistui Dilan ruoka-avun projektikoordinaattori Hannele Poutiainen. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen
Hyttinen toivoo, että ihmiset lähtisivät mukaan ajamaan köyhien asiaa ja että päättäjät kuuntelisivat.
– Leikkaukset tuntuvat epäreiluilta. Suututtaa, että ne kohdistuvat jälleen heikoimmassa asemassa oleviin.
Seurakunnan diakonialta saamastaan avusta Hyttinen on kiitollinen.
– Toivoisin, että diakonia lähtisi ajamaan köyhien asiaa näkyvämmin.
Lisäksi hän toivoi enemmän toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia köyhille, esimerkiksi leirejä ja konsertteja.
– Diakonian antama rahallinen tuki voisi olla suurempi. Tosin ei tukeminen saisi kaatua kirkollekaan. Sosiaalitoimesta ohjataan diakoniaan.
Lahden Marian kammariin kerääntyi tuvallinen väkeä kuulemaan keskustelua köyhyydestä. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen
Mikä on sitten köyhyyden tulevaisuus? Syveneekö köyhyys ja miten köyhyyttä tulisi hoitaa? Panelistien puhe kääntyi arvoihin.
– Itseäni kiinnostaa, miksi me mittaamme kaikkea talouden kasvulla. Koko yhteiskuntajärjestelmämme perustuu siihen, että kaiken tulee koko ajan kasvaa. Miksemme mittaisi elintason sijaan elämänlaatua, sitä miten ihmiset oikeasti voivat? Nuoret ovat onneksi jo hiukan muuttamassa tätä, Carrol sanoi.
– Meidän jokaisen tulee laittaa arvot uusiksi. Odotus on, että kaikki tulee kallistumaan, koska ilmastonmuutoksen torjunta on pakko ottaa ykkösprioriteetiksi tai muuten me kerta kaikkiaan unohdamme tulevat sukupolvet. Kysymys kuuluu, miten se hoidetaan reilusti niin, ettei se lisää suomalaisten eikä varsinkaan globaalia eriarvoisuutta. Ne ovat kovia kysymyksiä, Karjalainen sanoi.
– Raamattu ja kristillinen sosiaalietiikka ovat selvästi köyhän puolella. Näkisin, että tässä on kristityillä ja kirkolla merkittävä tehtävä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on osa lähimmäisenrakkautta. Sen tulisi näkyä ja kuulua, Henttonen sanoi.
– Ruoka-aputoimintaa tulee varmaan olemaan pitkään. On hyvä asia, että kauppojen, tehtaiden ja tukkujen hävikkiruoka tulee käyttöön, Dilan ruoka-avun projektikoordinaattori Hannele Poutiainen sanoi.