Kristuksen ruumiissa tarvitaan kaikenlaisia jäseniä
Jani Mahkonen
"Minä tulen tänne huomenna töihin! Me pakataan ruokakasseja." Näin minulle kertoi työikäinen mies, jonka tapasin kehitysvammaisten kirkkohetkessä. Työstään kertoessaan ylpeys ja ilo paistoi hänen kasvoiltaan. Saan olla samaa porukkaa kuin muut! Minulla on oma paikka seurakunnassa! Kristuksen ruumissa tarvitaan kaikenlaisia jäseniä ja jokaisella on siinä oma tärkeä tehtävä.
Kohtaaminen jäi mieleeni pitkäksi aikaa ja herätti monia kysymyksiä. Ovatko kirkon ja seurakunnan ovet avoinna kaikille? Kohtelemmeko toinen toisiamme yhdenvertaisesti? Ovatko kirkon tilat esteettömiä heille, jotka kulkevat apuvälineiden kanssa tai eivät näe tai kuule? Onko kirkkomme työyhteisöissä avoimuutta ottaa porukkaan myös heitä, jotka ehkä tarvitsevat muita enemmän ohjausta ja tukea työn tekemiseen? Puhummeko sellaista kieltä, jota kaikki ymmärtävät?
Kirkkohallitus on julkaissut uusille luottamushenkilöille ohjeen, miten edistää saavutettavuutta ja vammaisten osallisuutta seurakunnassa. Sen otsikot kuuluvat näin: "Kirkko ja seurakunnat kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuus on kirkon tunnusmerkki. Esteettömyys ja saavutettavuus kuntoon seurakunnassa. Selkokieli käyttöön seurakunnassa. Vammaisille mahdollisuus päästä töihin seurakuntaan. Tee yhteistyötä, hanki tietoja."
Tehtävää on siis paljon. Mistä olisi hyvä aloittaa? Aloitetaan siitä, mihin meistä jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Opetellaan käyttämään selkokieltä. Kuunnellaan toista. Annetaan aikaa. Puhutaan rauhallisesti ja luonnollista puhekieltä. Käytetään ihan tavallisia sanoja. Kysytään, jos ei ymmärretä. Nämä ovat hyviä ohjeita ihan jokapäiväiseen kohtaamiseen kenen tahansa kanssa.
Martti Lutherille oli tärkeää se, että jokainen saa lukea itse Raamattua omalla kielellään. Selkokielen aseman vahvistaminen nousee siis suoraan oman kirkkomme perinnöstä. Sanaa pitää julistaa selkeästi ja ymmärrettävästi. Tarvitaan selkokieltä, jotta vaikea kieli ei sulje ihmisiä yhteisön ulkopuolelle. Pohjimmiltaan selkokielen edistämisessä on kyse ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta.
Kirkossa on viime vuoden lopulla julkaistu tuore selkokielen toimenpideohjelma. Selkokielen käyttö on laajentunut kirkon kehitysvammaistyöstä myös vanhusten, muistisairaiden ja maahanmuuttajien parissa tehtävään työhön. Jokainen kirkon työntekijä, vapaaehtoinen tai luottamushenkilö voi kohdata ihmisen, jonka kanssa tarvitaan selkokielen osaamista. Tässä jokaiselle haaste alkaneeseen vuoteen!
Kirjoittaja työskentelee kehitysvammaistyön pappina Kanta- ja Päijät-Hämeessä.
Lue lisää aiheesta
Riina Heikkisen mielestä näkövammaisten tukipalvelut toimivat Suomessa, mutta niiden saavutettavuudessa on parannettavaa. ”Sen jälkeen, kun palvelut on saavuttanut, ne ovat toimineet hyvin.” Lahden seurakuntien Näköpiirissä hän käy säännöllisesti, koska siellä voi olla yhdessä muiden kanssa. Vammaistyön vapaaehtoinen Tuula Nokkanen auttoi häntä takin pukemisessa. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Lahtelainen näkövammainen Riina Heikkinen: ”Palveluiden hakeminen on monisäikeinen viidakko”
Diakonityöntekijä Tarja Kallio antaa vammaisten palveluohjausta Lahden seurakuntayhtymässä. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen