– Täs­sä elä­mäs­sä ei ole mi­tään jär­keä, jos ei luo­ta tu­le­vai­suu­teen, sa­noi näyt­te­li­jä Vil­le Haa­pa­sa­lo Sa­nan Su­vi­päi­vil­lä.

Haa­pa­sa­lo osal­lis­tui lau­an­tai­na Hol­lo­lan jää­hal­lis­sa Sa­na­Fo­ru­min Ih­mi­nen kes­kel­lä ai­kaa -haas­tat­te­luun, jota veti Sana-leh­den pää­toi­mit­ta­ja Heli Kar­hu­mä­ki.

Haa­pa­sa­lo on teh­nyt 30-vuo­ti­sen uran Ve­nä­jäl­lä ja Suo­mes­sa näyt­te­li­jä­nä ja tv-kas­vo­na.

–En ole tie­toi­ses­ti pyr­ki­nyt ra­ken­ta­maan uraa­ni, vaan olen ol­lut oi­ke­as­sa tai vää­räs­sä pai­kas­sa oi­ke­aan ai­kaan. Olen koko ura­ni ai­ka­na luot­ta­nut toi­seen ih­mi­seen.

Nyt hän on jou­tu­nut et­si­mään uu­sia töi­tä ko­ro­na­pan­de­mi­an ja Uk­rai­nan so­dan myö­tä.

Haa­pa­sa­lo toi mu­ka­naan jää­hal­lil­le ge­or­gi­a­lai­sia lei­piä myy­vän ki­os­kin­sa.

– Lei­pien myyn­nin piti ol­la ke­sä­työ, mut­ta nyt sitä on jat­ku­nut kak­si vuot­ta.

Ko­ro­na- ja muis­ta ah­din­gois­ta kär­si­vil­le nuo­ril­le Haa­pa­sa­lol­la oli vies­ti.

– Mi­nun kes­ti pit­kään löy­tää se, et­tä oli su­run, ki­vun tai ah­dis­tuk­sen syy mikä ta­han­sa, jo­kai­nen ih­mi­nen ko­kee sen omal­la ta­val­laan, suu­re­na tai pie­ne­nä. Toi­von, et­tä jo­kai­nen nuo­ri löy­täi­si oman ta­pan­sa, jol­la voi ker­toa it­ses­tään ja tun­teis­taan. Se ei ai­na ole sa­no­ja, vaan se voi ol­la myös jo­tain te­ke­mis­tä.

Uk­rai­nan sota oli ko­ro­nan jäl­keen jo toi­nen ta­kais­ku Haa­pa­sa­lol­le.

– Se mi­hin pie­nes­sä pääs­sä­ni täh­tään, on se, kun sota on ohi. En tie­dä, mi­ten näyt­te­li­jä­nä pys­tyi­sin vai­kut­ta­maan so­taan. On kui­ten­kin suun­ni­tel­mia oh­jel­mis­ta sii­tä, mi­ten voim­me aut­taa ih­mi­siä, kun sota on ohi tai tu­lee tu­li­tau­ko.

Ex-ko­ri­pal­loi­li­ja, ny­kyi­nen Hol­lo­lan kun­nan nuo­ri­so­työn­te­ki­jä Tee­mu Lai­ne toi esil­le, et­tä on tär­ke­ää muis­taa kään­tää las­ten ja nuor­ten kat­set­ta pois so­das­ta, sil­lä se nä­kyy nuor­ten käyt­tä­mis­sä ka­na­vis­sa.

– Hei­dän elä­mäs­sään pää­point­ti on lä­hei­set ih­mi­set. Kan­nat­taa koh­dis­taa omia voi­mia omaan ym­pä­ris­töön.

Nuo­ri­so­työ on ajan an­ta­mis­ta nuo­ril­le, ja sitä se on ol­lut myös ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na. Lai­ne te­kee yh­teis­työ­tä Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työn kans­sa.

– Pe­ri­aat­tees­sa meil­le mo­lem­mil­le työ on sa­man­lais­ta. Vä­hän eri­lai­sia työ­me­ne­tel­miä meil­lä on, mut­ta koh­taam­me sa­mo­ja nuo­ria pe­ri­aat­tees­sa sa­mal­la ta­val­la.

Myös Lai­ne koh­taa työs­sään nuor­ten hen­gel­li­siä ky­sy­myk­siä.

– Luon­nol­li­ses­ti mi­nul­la ei ole nii­hin vas­tauk­sia, mut­ta voin ol­la nii­tä mu­ka­na ih­met­te­le­mäs­sä. Olen it­se­kin ih­met­te­li­jä, joka poh­tii asi­oi­ta.

Psy­ko­lo­gi Mir­ja Sink­ko­nen an­toi vin­kin kai­kil­le, jot­ka ovat nuor­ten kans­sa te­ke­mis­sä.

– Oli­si tär­ke­ää, et­tä jak­set­tai­siin ol­la kiin­nos­tu­nei­ta nuor­ten asi­ois­ta. Ky­sy­tään, mi­ten hän jak­saa ja mitä hä­nel­le kuu­luu. Voi läh­teä ky­sy­mäl­lä vaik­ka, mi­ten fu­tis­har­joi­tuk­set me­ni­vät.

Kan­san Raa­mat­tu­seu­ran ja Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mät Sa­nan Su­vi­päi­vät kes­tä­vät sun­nun­tai­hin saak­ka.