"Ei siellä kansan asioista päätetä, vaan seurakuntien" – Aimo Koskelo jättää kirkolliskokouksen 20 vuoden jälkeen
Kirkkopolitikoinnin jälkeen Aimo Koskelolla on enemmän aikaa ja virtaa lempiharrastukselleen kalastukselle ja kotipihan askareille. Kuva: Janne Urpunen
Janne Urpunen
Hollolalainen Aimo Koskelo, 69, saa huhtikuun lopulla viisi kautta ja 20 vuotta täyteen kirkolliskokouksen maallikkoedustajana. Kuudetta kautta ei tule.
– Olen hyväkuntoinen ukko, mutta päätin hyvissä ajoin, että jään pois ennen kuin täytän 70. Kun on pitkään ollut, tehtävät eivät ehkä enää anna niin paljon kuin lyhyemmän aikaa olleelle, hän perustelee.
Yrittäjätaustainen Koskelo on kunnostautunut ennen muuta kirkolliskokouksen valiokuntatyöskentelyssä.
– Käsikirjavaliokunnassa meni ensimmäiset neljä vuotta. Tehtiin apokryfikirjojen käännöstyö. 12 vuotta olin talousvaliokunnassa, ja tämän viimeisen kauden olen ollut yleisvaliokunnassa. Vaihdoin valiokuntaa, kun Mikkelin hiippakunnassa oli ennestään kaksi, jotka halusivat jatkaa talousvaliokunnassa. Yleisvaliokunnassa, joka ottaa kantaa muun muassa opillisiin kysymyksiin, olen loppuajan ollut puheenjohtajana.
Koskelo nousi yleisvaliokunnan puheenjohtajaksi varapuheenjohtajan paikalta, kun lahtelainen kenttäpiispa Pekka Särkiö joutui jättämään paikkansa kirkolliskokouksessa virkakautensa päätyttyä.
Viimeiset neljä vuotta Koskelo on toiminut tuomiokapitulin ainoana maallikkojäsenenä. Kausi ja kirkkopoliitikon ura loppuu kesäkuussa.
– Olen ollut 22 vuotta seurakunnan eri luottamustehtävissä. Jään pois kaikesta kirkon päätöksenteosta ja annan tilaa nuoremmille.
Työstään kirkon hyväksi Koskelo vastaanotti vuosi sitten Kirkkohallituksen myöntämän Pro ecclesia -mitalin.
Kirkolliskokous tekee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppia ja kirkon työtä koskevat linjaukset sekä päättää kirkon hallinnosta ja taloudesta. Kokous vaikuttaa merkittävästi kirkon lainsäädäntöön. Se muokkaa kirkkolain sisällön ja tekee esitykset eduskunnalle, joka hyväksyy tai hylkää ne.
– Edustaja-aikanani on mennyt valtava määrä lakiesityksiä eduskuntaan, mutta vain kerran lakipaketti on tullut takaisin uudelleen valmisteluun.
Perusasiat ovat Koskelon mukaan pysyneet kirkolliskokouksessa ennallaan, mutta kokouksen ilmapiiri on alkanut polarisoitua.
– Muutaman viime kauden aikana vastakkainasettelu on selvästi kasvanut. Vastakkain ovat perinteiset ja liberaalit arvot. Siinä menee se linja. Joskus olisin toivonut enemmän toista kunnioittavaa toimintaa eri tavalla ajattelevia kohtaan. Pääasiassa kuitenkin asiat riitelevät, eivät ihmiset. Asioissa, joissa perinteiset ja liberaalit arvot eivät ole vastakkain, yhteisen sävelen löytäminen on selvästi helpompaa ja ilmapiiri vapaampi.
Jyrkkiä kantoja on pehmennetty epävirallisessa saunaparlamentissa.
– Se on ollut älyttömän hyvä siihen. Koronan aikana saunomismahdollisuuksia on rajoitettu, eikä se enää samalla tavalla ole toiminut, mutta toimiessaan se on hirveän hyvä paikka hakea yhteistä linjaa hyvinkin erilaisista näkökulmista.
Saduissa pöllö edustaa viisautta. Kirkolliskokouksessa Koskelo kehottaa kuuntelemaan kokeneita pappeja. Kuva: Janne Urpunen
Janne Urpunen
Kirkolliskokouksen välillistä vaalitapaa on arvosteltu epädemokraattiseksi. Koskelo ei vaalitapaan koskisi.
– Jos kirkolliskokoukseen ajetaan suoraa kansanvaltaa, ei ehkä ymmärretä, mikä sen tehtävä on. Kuvitellaan sitä eduskunnaksi. Ei siellä olla kansan asioista päättämässä, vaan seurakuntien. Kaikki, mitä kirkolliskokouksessa päätetään, koskee kirkon ja seurakuntien toimintaa, taloutta, uskoa ja oppia.
Kankeaksi ja hitaaksi kokousta on myös moitittu.
– Päätöksenteko on hidasta, mutta lakeja säädettäessä niin on hyvä. Lakia ei pidä muuttaa mielijohteesta. Kirkolliskokous on demokraattinen elin. Asiat tapahtuvat säädetyssä järjestyksessä. Asiantuntijoita on kuultava laajasti. Se, että laista tulee hyvä ja oikeudenmukainen, ottaa aikansa. Hidasta lakien säätäminen on eduskunnassakin.
Päijät-Hämeen rovastikunta siirrettiin Tampereen hiippakunnasta Mikkelin hiippakuntaan vuoden 2020 alussa. Sen pitkän linjan kirkolliskokousedustaja näkee pelkästään hyödyttävän Päijät-Hämeen seurakuntia.
– Se on ollut kaikille Päijät-Hämeen seurakunnille suuri siunaus. Olemme suurin alue koko hiippakunnassa. Tampereen hiippakunnassa olimme pieni sivualue. Mikkelin alueella on myös totuttu rakentamaan hyviä tukiverkostoja pienempiä seurakuntia varten.
Päijät-Hämeen asema on Koskelon mukaan vahvistunut myös kirkolliskokouksessa.
– Meillä on nyt kolme maallikkoedustajaa. Kaikki ne 16 vuotta, jotka olin Tampereen hiippakunnan edustaja, maallikoita oli täältä vain minä ja pappeja yksi. Jatkossa Päijät-Hämeestä valitaan kahdesta kolmeen maallikkoa ja yhdestä kahteen pappia.
Entä onko maallikoiden ja pappien suhde kokouksessa kohdallaan?
– Se on hyvä, aikanaan fiksusti mietitty. Maallikoilla on enemmistö, eikä minulla olisi minkäänlaista intressiä lähteä suhdetta muuttamaan.
Voisiko kirkolliskokouksen hoitaa pelkästään maallikoilla?
– Ei voi. Siellä käsitellään niin paljon seurakuntiin liittyviä asioita, joissa papit ovat parhaita asiantuntijoita. Olen taipuvainen ajattelemaan, että varsinkin kokeneita pappeja kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Kokemus tuo yleensä myös näkemystä, Aimo Koskelo sanoo.
Lue lisää aiheesta
Uuden kirkolliskokouksen toimikausi alkaa 1. toukokuuta ja kestää neljä vuotta. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Kolme lahtelaista valittiin toukokuussa aloittavaan uuteen kirkolliskokoukseen
Marraskuussa 2020 kirkolliskokouksessa käytössä olivat koronan takia turvavälit ja kasvomaskit. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Lääninrovasti Heikki Pelkonen kirkolliskokousvaalista: yksi pappi Päijät-Hämeestä realismia, toisen saaminen läpi tosi vaikeaa
Päätoimittajalta: Kirkollinen vaaliviestintä vilisee peiteltyjä merkityksiä, jotka avautuvat vain sisäpiirille
Kirkolliskokous kokoontuu perinteisesti Turun kristillisellä opistolla. Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Tässä päijäthämäläiset ehdokkaat kirkolliskokoukseen – mukana tuttuja nimiä
Hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalissa äänestyslippu on maallikkovaalissa vihreä ja pappisvaalissa keltainen. Kuva vaalilipusta vuodelta 2020. Kuva: Kirkon kuvapankki / A arne Ormio
Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio